Staffan Lindgren

Julkaistu Ippon-lehdessä 4/1998

Judon kilpailutoiminnassa tuomariasiat puhuttavat usein, ja useimmilla on näistä omat, omasta mielestään hyvin perustellut mielipiteensä. Tunteet kuohahtavat helposti kilpatatamin laidalla kun eletään täysillä mukana oman suojatin ottelussa, ja jokainen tämän yritys nähdään hienona pistesuorituksena ja vastaavasti vastustajan yritykset eivät useimmiten ole mitään. Tämä lienee inhimillistä, mutta ei aina hyvän urheiluhengen mukaista. Usein ottelijat itse tuntuvat arvostavan vastustajaansa paremmin ja saattavat kokea tatamin reunalta kuuluvat yli-innostuneet ja tämän takia usein vähemmän asialliset kannustukset jopa kiusallisina.

Näkökohtia tuomitsemiseen on monia. Joidenkin mielestä tuomarit ovat vain välttämätön paha, joka aina välillä sotkee otteluiden kulkua ja kaiken lisäksi aiheuttaa ylimääräisiä kuluja järjestäjille. Monissa tapauksissa kuitenkin koko kilpailutapahtuma on suurimmaksi osaksi judotuomareiksi ryhtyneiden varassa; ilman heidän apuaan ja tukeaan eivät seurat pystyisi järjestämään kisoja, sillä seurojen talkooväki on usein verrattain kokematonta suuren vaihtuvuuden takia, kun taas judotuomarit ovat aktiivisesti mukana vuodesta toiseen jokaisella tehtäväalueella. Mitä enemmän panosta otteluissa on, sitä suurempi on tarve saada asiantuntevat tuomarit otteluihin. Onhan kyse ottelijoiden oikeusturvasta!

Harvoin mielletään miten pitkään ja monipuolisesti judotuomarit yleensä ovat olleet mukana judossa. Maamme tämän hetken A- ja B-tuomareista, puhumattakaan kansainvälisistä tuomareistamme, useimmilla on takanaan yli kahdenkymmenen vuoden taival judon parissa. Tähän taipaleeseen on sisältynyt omaa kilpailutoimintaa vaihtelevassa määrin, runsaasti judon opetus- ja ohjaustehtäviä vuosien saatossa sekä lukemattomien judokilpailujen järjestämis- ja tuomitsemistehtäviä kymmenien vuosien aikana. Vyöarvona on lähes poikkeuksetta pitkään ollut musta vyö, useilla jopa aika korkea danin arvo, joka on ansaittu monipuolisella judo-osaamisella ja pitkällä ja ansiokkaalla judotoiminnalla. Tätä asiaa eivät eräät ns. asiantuntijat kilpatatamin laidalla ja katsomossa useinkaan tunnu muistavan tai mieltävän, vaan he ovat omasta mielestään parempia asiantuntijoita usein vaan murto-osalla siitä kokemuksesta, jota judotuomari edustaa. Kokeneet judotuomarit ovat nähneet monien vuosikertojen nuorten kasvavan eri ikäsarjojen läpi. Suurin osa näistä on vähin äänin jäänyt pois toiminnasta jossain vaiheessa ja vain harva on jatkanut kilpailua aikuisena tai ylipäätään mitään muuta judotoimintaa. Judotuomareiksi ryhtyneet ovat sen sijaan jatkaneet toimintaansa, useimmiten monellakin eri judon osa-alueella, joista tuomaritoiminta usein on silmiinpistävin mutta ei läheskään aina merkittävin.

Tuomarin tehtävänä on paitsi tuomita ottelu niin että siinä ottelussa paras voittaa, myös edistää judoa! Tuomaria sitovat hänen toiminnassaan tiukat kansainväliset kilpailusäännöt ja niihin liittyvät tulkinnat. Nämä muuttuvat vuosien varrella pääasiassa kahdesta syystä; toisaalta karsitaan pois vaarallisiksi havaittuja tekniikoita ja toisaalta halutaan kehittää kilpajudosta aktiivista ja monipuolista niin että yleisö ja julkiset mediat kiinnostuvat siitä. Samalla halutaan myös yhä enemmän korostaa judoa kasvattavana ja hyviä tapoja ylläpitävänä lajina! Viimeaikaiset muutokset ovatkin näkyneet siinä, että positiivinen judo eli oikea asenne ja yrittäminen palkitaan.

Turvallisuus ja rehdit otteet ovat tärkeitä, ja tässä on judotuomari avainasemassa. Hänen tehtäväkseen on annettu valvoa että judohenkeä ei rikota otteluissa, ja hänellä on tämän suhteen myös valtaa ja velvollisuus rankaista rikkojaa.

Aina roiskuu kun rapataan, sanotaan, ja tämä pätee myös tuomarin toimiin kilpatatamilla. Paras tapa välttää virheellisiä tuomioita on pysyä poissa kilpatatamilta ja huudella kommentit tatamin vierestä tai katsomosta. Jokaiselle tuomarille (ja katsojalle) tulee joskus eteen tilanne, jonka hän joko tulkitsee väärin jostain syystä tai ei huomaa lainkaan. Mitä väsyneempi tai stressatumpi on, sitä enemmän virheitä tapahtuu. Tämän takia onkin ensiarvoisen tärkeätä että jokaista ottelualuetta kohti on riittävän monta tuomaria, niin että yhtäjaksoiset työrupeamat eivät muodostu liian pitkiksi! Tuomioiden laatu kärsii pakostakin, jos tuomarikolmikko joutuu pysymään tuntikaupalla tatamilla!

Kiistanalaisissa tilanteissa ei aina ole kysymys tuomarin tekemästä virheestä, vaikka siltä tuntuisi, vaan usein siitä, että katsojat eivät tunne ratkaisuun vaikuttavia sääntöpykäliä ja tulkintoja riittävän hyvin. Yritän tässä hiukan valaista joitakin ongelmia pohjautuen omaan verrattain pitkään kokemukseeni (23 vuotta) aktiivisena judotuomarina kaikilla kansallisilla tasoilla.

Judossa suoritukset ovat eriarvoisia; alkaen vastustajan horjuttamisesta aina täydelliseen suoritukseen, ipponiin asti. Sama suoritus voidaan joskus nähdä eriarvoisena ja tähän vaikuttaa moni eri seikka. Suunta josta suoritus nähdään vaikuttaa arvostukseen sikäli että aina ei näe, onko alastulo kyljelle vai enemmän selälle, ja myös käsitys suorituksen voimasta on jonkun verran subjektiivinen ja saattaa sekin riippua näkökulmasta. Näin ollen ei ole kovinkaan harvinaista että matolla olevat kolme tuomaria saattavat kukin nähdä tilanteen eri tavalla niin että arvostukset vaihtelevat esim. yukosta ipponiin! Tällöin jää enemmistön kanta, tai keskiarvo jos kaikilla eri tuomio, voimaan. Vielä ongelmallisempi on tilanne vastaheittotilanteissa, joissa saattaa tulla näkemyseroja myös siitä, kumpi heitti! Kokemuksella ja koulutuksella näkemyserot vähenevät, varsinkin kun tuomari yhä useammin alkaa olla oikeassa paikassa, mutta niistä ei koskaan päästä täydellisesti eroon. Niin sanotun oikean tuomion antamiseen saattaa joskus mennä jopa EJU:n tuomarikomission jäseniltä pitkä tovi videolaitteiden ääressä edes takaisin kelattaessa! Kilpatatamilla on kuitenkin tuomio annettava välittömästi ilman miettimisaikaa, joten ei ole ihme jos silloin tällöin on ikäväkseen todettava että se ensimmäinen, vaistomainen mielikuva ja sitä seuraava tuomio ei aina kestä jälkeenpäin videolta tapahtuvaa kriittistä tilanteen uudelleenarviointia. Joskus tuomari huomaa jopa ottelutilanteessa heti tuomion julistuksen jälkeen että meni ehkä hiukan pieleen; toivottavasti joku korjaa! Tuomari ei saa itse muuttaa antamaansa tuomiota; antaisihan se hiukan epävarman kuvan tuomarista, mutta jo yhdenkin kulmatuomarin reagointi voi edesauttaa korjausta! Videolta tuomitseminen ei ole koskaan samaa kuin elävässä elämässä kilpatatamilla, ja nimenomaan näitä eläviä tilanteita varten tuomarit ovat matolla.

Yleinen virhe niin katsojien kuin tuomareidenkin osalta on antaa tuomio liian aikaisin tai pelkästään näyttävän ilmalennon johdosta. Vasta hallittu heiton loppuunvieminen ja nimenomaan alastulo ratkaisee sen, miten suoritus tulisi arvioida. Yli pyörineestä heitosta ei tule antaa ipponia! Uken riistäytyminen irti heittäjän otteesta loppuvaiheessa on osoitus kontrollin puutteesta ja vähentää aina suorituksen arvoa.

Oman vaikeutensa muodostavat muuttuvat kansainväliset suuntaukset; nykyään puututaan passiiviseen, puolustavaan judoon hyvinkin ripeästi varoitusten muodossa. Valehyökkäykset on opittava tuntemaan samoin kuin erilaiset otteet joilla ehkä vaan pidetään vastustaja aisoissa ilman sen kummempia hyökkäysaikeita. Yllättävää voi olla myös se, että kansainvälisillä kilpakentillä tulevat ipponit helpommalla. Tässä suhteessa on selvästi nähtävissä eroja kv. tuomareiden tavassa tuomita ja perinteisessä suomalaisessa tyylissä, jossa ipponiin vaaditaan useimmiten täysin hallittu heitto kovalla voimalla suoraan selälle. Meidän tuleekin paremmin pystyä mukautumaan kansainväliseen linjaan ja myös opettamaan ottelijamme huomioimaan nämä seikat!

Virheitä tapahtuu väistämättä joskus, jopa silloinkin kun kaikki vaikuttaa olevan kohdallaan. Nykyään yleistyneet videokamerat auttavat paljastamaan tällaisia tilanteita, ja niiden suurin hyöty onkin tällä hetkellä juuri tuomareiden koulutuspuolella! On hyvin valaisevaa katsoa samaa tilannetta eri puolilta kuvattuna ja nähdä että ensi reaktio ei ehkä ollutkaan se oikea. Tätä varten kilpatatamilla onkin kolme tuomaria, yksi keskellä ja kaksi muuta vastakkaisissa kulmissa, jotta tilanteet tulisi nähtyä kaikilta puolilta. Tuomareiden on lisäksi tehtävä yhteistyötä ja tuettava ja luotettava toisiinsa!

Saattaa olla että joidenkin tunne siitä, että kiistanalaisia tuomioita annettaisiin nyt enemmän kuin aikaisemmin, johtuu juuri videoiden yleistymisestä. Ollaan herkästi vaatimassa tuomioiden muuttamista tilanteessa kuin tilanteessa kun se kerran kameran pienestä etsimestä nähtynä ilmiselvästi tuomittiin väärin. Monet toivovatkin että videokuvauksista saataisiin apua myös itse ottelutapahtuman tuomitsemiseen. Ennen kuin lähdemme spekuloimaan liian pitkälle tulevaisuuteen, on kuitenkin syytä katsoa missä olemme tänään.

Tällä hetkellä IJF:n kilpailusäännöt ja Suomen Judoliiton kilpailumääräykset eivät juuri jätä mahdollisuuksia vaikuttaa judo-ottelussa tehtyihin tuomioihin esimerkiksi videoita hyödyntämällä. Tuomareiden sana on sääntöjen mukaan lopullinen, kuten alla olevista sääntöotteista huomaa:

Ote IJF:n säännöistä: 19 § Ottelun lopettaminen

…

...

Näin tylysti siis sanovat kansainväliset kilpailusäännöt!

Suomen Judoliiton 1.1.1998 päivätyt Kilpailumääräykset ovat yhtä lohduttomat tässä suhteessa. Niissä nimittäin todetaan kohdassa 18. Kilpailujen jury ja vastalauseet seuraavaa:

Vaikka pykälät ovat näinkin tiukat, tulee ilmiselviin virheellisyyksiin aina pyrkiä vaikuttamaan. Parhaiten tämä ehkä tapahtuu äänekkäällä mutta asiallisella kommentilla siitä mitä tilanteessa oikein tapahtui. Tavoitteena on tietenkin saada tuomarit neuvottelemaan asiasta ja näin tarkastamaan annetun tuomion. Mikäli kilpailussa on paikalla tuomarikomissio, voivat tuomarit tarvittaessa kysyä neuvoa komissiolta, joka myös voi oma-aloitteisesti pyytää neuvottelua. Matolla olevat tuomarit kuitenkin tekevät lopullisen päätöksen keskenään. Joskus tiedetään ainakin Suomessa tapahtuneen myös niin, että tuomari on itse käynyt maton vierellä tarkistamassa tilanteen jonkun videokamerasta, jos tilanteeseen ei muuten olla saatu selvyyttä. Vaikka tällaiselle menettelylle ei löydy tukea säännöistä, voi sen kuitenkin ymmärtää, sillä ei kukaan tuomari halua että suorituspisteet menevät väärälle ottelijalle epäselvässä tilanteessa!

Joskus näkee ottelijan jäävän istumaan tatamille protestina mielestään väärälle tuomiolle haluten näin saada tilanteen uudelleenarvioinnin aikaiseksi ennen kuin tuomarit ovat poistunut kilpailutatamilta. Jälleen tiedetään tapahtuneen, että tuomarikomissio on saattanut puuttua asiaan ja se on saattanut käyttää hyväkseen tapahtumasta talletettuja videonauhoitteita!

Ottelijoiden oikeusturva on asia joka on yhtä tärkeä niin ottelijalle itselleen, hänen huoltajalleen ja valmentajalleen kuin myös ottelun tuomarille! Kaikki kehitys sääntöjen ja kilpailumääräyksien sekä apuvälineiden osalta yms. joka vie oikeaan suuntaan, on tervetullutta. Puolueettomuus on tuomareille hyvin tärkeä asia, ja vastaavasti ovat syytökset puolueellisuudesta loukkaavia! Työtapaturmia sattuu joskus, tuomareillekin! Elämä kuitenkin jatkuu ja sateen jälkeen paistaa jälleen aurinko.

Jollakin pidemmällä aikavälillä lienee mahdollista että arvokilpailujen yhteyteen saataisiin tuomarikolmikon täydennykseksi viralliset videotuomarit, jotka epäselvissä tilanteissa voivat nopeasti tarkistaa tilanteen nauhalta ja langattomasti välittää tiedon mattotuomareiden neuvotteluun. Tämä olisi ilman muuta toivottava tilanne sekä ottelijoiden että tuomareiden kannalta; eihän kukaan tuomari haluaa että tuomio menee väärälle ottelijalle! Vastaavanlainen käytäntö on jo käytössä mm. sumon arvokilpailuissa ja hyvin monessa muussa lajissa. Judon osalta asia ei ole yhtä helppo kuin sumossa, jossa riittää pelkkä kosketus alustaan tai ringin ulkopuolelle ratkaisun aikaansaamiseksi. Toivokaamme kuitenkin että muutosta saadaan aikaiseksi tässä asiassa kansainvälisellä tasolla! Kuulumiset EJU:n tuomarikongressilta Tukholmasta vaikuttavat lupaavilta, mutta niistä enemmän tuonnempana.

Staffan Lindgren