Kuvakavalkaadin jälkeen oli vuorossa noutopöytä, jonka suunnittelusta ja toteutuksesta oli vastannut Virna Vilander kavereineen. Ruoka sai runsaasti kiitosta kaikilta läsnäolevilta.

Maittavan ja runsaan illallisen jälkeen oli vuorossa illan yllätysvieras; Taikuri Marcus Alexander. Tämä taitava nuori mies kertoi harjoitelleensa taikatemppuja jo toistakymmentä vuotta, ja vaikka opiskelut alkavat painaa päälle, pysyy taikuus jatkossakin mukana repertoaarissa. Marcus Alexander hämmästytti meidät näppärillä solmutempuillaan, joiden hän arveli olevan judokoille läheisiä; olemmehan mekin sidontojen mestareita. Myöskään itse sidotuksi joutuminen ei tuottanut taikurille vaikeuksia, vaan hän oli hetkessä irti. Pois taiottu sormus löytyi, kuten arvata saattoi, mahdottomata paikasta, ja avustajan arvanheiton perusteella tehdyt satunnaiset karsinnat jättivät tietenkin jäljelle ennalta määrätyn (?) kuoren. Yleisön raikuvat applodit nuoren taikurin esitykselle olivat täysin ansaitut.

Viimeinen esitys oli samalla näyte siitä linjasta, jolle sekä EJU että IJF tulevat panostamaan jatkossa, nimittäin Judo Show. Tässä on tarkoitus lyhyessä ajassa esittää musiikilla höystettynä judon ja itsepuolustuksen tekniikoihin perustuva liikesarja, jossa yhdistyvät tekninen osaaminen, judon perinteet, esityksen monipuolisuus ja esittämisen vakuuttavuus ja eläytyminen, draama. Vihreävöiset Inka Verlin ja Pyry Luhtanen esittivät kolme ja puoli minuuttia pitkän tekniikkakimaran, jossa olivat mukana nage-no-kata ensimmäisen tekniikkaryhmän heittojen tutkielmia sekä muutamia uhrautumisheittoja, käsilukko- ja kuristustilanteita sekä lopuksi itsepuolustustilanteita. Nuoret esittäjät selvisivät tehtävästään kunnialla, ja saivat lopuksi vastaanottaa siniset vyöt, sillä esitys oli loppuhuipentuma heidän 2. kyun graduoinnilleen.

Esitysten ja kahvitarjoilun jälkeen oli vuorossa ansiomerkkien jako sekä kiertopalkintojen saajien julkistaminen. Seuran nuoremmat ohjaajat sekä nuorten jäsenten vanhemmista koostunut ryhmä oli ollut aktiivinen ja pääsi yllättämään Sadun ja Staffanin hankkimalla heille Suomen Judoliiton ansiomerkit pitkästä ja menestyksellisestä työstä seuran ja Suomen judon hyväksi. Ansiomerkit ojensivat Timo Lehtonen ja Katri Maijala. Seura oli puolestaan anonut liiton ansiomerkit seuran edestä tehdystä pitkästä ja antaumuksellisesta työstä seuraavasti: Hopeinen ansiomerkki Eero Weck, pronssinen ansiomerkki Timo Lehtonen, Katri Maijala, Rami Laeslehto, Sanna Laeslehto, Stella Pitkänen (os. Lindgren) ja Sixten Lindgren.

Seuran perinteisten kiertopalkintojen osalta oltiin päädytty jättää Vuoden Yllättäjä-pokaali jakamatta sopivan kandidaatin puuttuessa. Vuoden Juniori-pokaali meni toistamiseen Inka Verlinille, joka on jatkuvasti osoittanut kiitettävää harjoitteluintoa ja kilpailumenestystä. Vuoden Nuori-kiertopalkinto, lyhyt samurai-miekka, wakizashi, siirtyi vuodeksi Tuomas Konttisen haltuun tunnustuksena hänen hyvästä asenteestaan ja muiden auttamisesta. Vuoden Judoka-palkinto, pitkä samurai-miekka eli katana luovutettiin Klaus Verlinille, joka on jo monta vuotta harjoitellut ja menestynyt Suomen nuorten huipputasolla.