JUDO ON TAPA KASVAA IHMISENÄ

Ilman kasvua ei ole elämää, ei muuttuvia tilanteita, ei uusia mahdollisuuksia, oppimista, ymmärtämistä, uusia ilon aiheita. Kasvu ja uusiutuminen kuten myös vanheneminen ja kuolema kuuluvat elämän rataan. Emme voi jäädä suruttomalle, ainaisen leikin ja huolettomuuden tasolle. Kasvamme, halusimmepa tai emme! Vartumme, kasvamme vauvasta lapseksi, nuoreksi, aikuiseksi jne...

Iän mukana mieli avartuu ja kaipaa uusia virikkeitä ja haasteita, vaistomme pyrkivät ihmissuvun jatkamiseen, ja yhteiskunta asettaa meille iän mukaan enemmän haasteita ja vaatimuksia. Meidän täytyy kasvaa ihmisinä ottamaan nämä haasteet vastaan. Useimmat meistä oppivat mielellään uusia asioita, kunhan se tapahtuu mielekkäästi, esimerkiksi leikin varjolla. Tämä koskee niin tietopuolen asioita kuin myös käyttäytymiseen, rooleihin ja vastuun ottamiseen liittyviä asioita.

Tietopuolen opettamisesta huolehtii osaltaan koululaitoksemme, vaihtelevalla menestyksellä. Opetus ei kuitenkaan välttämättä vaikuta mielen kypsymiseen, kasvamiseen ihmisenä, vastuun ottamiseen itsestään ja tekemisistään.

Koulussa jää usein myös fyysinen kasvu vaille riittävää huomiota. Ei tunnusteta sitä seikkaa, että varttuva ihmiskeho tarvitsee runsaasti kehittävää liikuntaa tullakseen vahvaksi ja voidakseen näin tarjota luotettavan pohjan nuoren ihmisen henkiselle kasvulle. Mens sana in corpore sano eli terve sielu terveessä ruumiissa sanoivat jo vanhat roomalaiset.

Kasvavan lapsen ja nuoren energia voidaan kanavoida monellakin tavalla. Voidaan jo varhain valita jokin. erikoislaji, johon sitten kohdistetaan kaikki tarmo, jokainen vapaahetki ja kaikki ajatukset, tavoitteena esim. oman ennätyksen parantaminen joillakin mittayksikön murto-osilla, tai tietyn liikkeen toisto äärimmäisen tarkkana kerrasta toiseen. Näinkin kehittyy, mutta vaarana on että asioiden tärkeysjärjestykset saattavat vääristyä, varsinkin jos lapsi tai nuori valjastetaan liiaksi vanhempiensa kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttajiksi.

Judo on monipuolisimpia liikuntalajeja, ja samalla se ohjaa miltei huomaamatta harrastajansa kasvamaan myös ihmisenä. Kaikki alkaa jo ensimmäisestä harjoituskerrasta, jolloin riisutaan omat vaatteet ja niiden mukana ehkä kulkevat roolit, ja pukeudutaan vasta-alkajan pukuun valkoisine vöineen. Huomaamme, että olemme kaikki samanlaisia ja kuitenkin erilaisia. Jotkut oppivat nopeammin kuin muut, mutta ehkä myös väsyvät nopeammin. Yritteliäisyys ja sitkeys kannattaa. Huomaamme että toisen ihmisen voi päästää lähelleen, kiinni itseensä, fyysiseen kosketukseen ilman että tarvitsee heti puolustautua kaikin voimin.

Torjutaan vain tarvittaessa, opitaan huomioimaan toisten aikeet ja vähitellen reagoimaan niihin asiallisesti, ei paniikinomaisesti. Vältämme turhaa voiman käyttöä, mutta kun voimaa tarvitaan, osaamme käyttää sitä oikein.

Judoharjoitusten alusta alkaen korostuvat myös yleiseen käyttäytymiseen ja kohteliaisuuteen liittyvät asiat, Ne kuuluvat niin luonnostaan judoon, että harva edes kyseenalaistaa niitä, vaikka osa niistä on vieraita meidän kulttuurissamme. Judon käytöstapojen noudattaminen alkaa heti ensimmäisestä harjoituskerrasta; puhtaudesta pidetään huolta, judogi puetaan korrektilla tavalla, alkuhiljennys rivissä, alkukumarrus, oikeat tavat laskeutua polviasentoon ja nousta siitä ylös jne. Kaikki tämä auttaa harrastajaa keskittymään siihen mitä hän on tekemässä, unohtamaan sillä hetkellä epäolennaiset ulkoiset asiat ja saavuttamaan rauhallisemman mielen edessä olevaa harjoitusta ajatellen.

Harjoitustoverille kumartaminen ennen yhteistä harjoittelua pitää sisällään lupauksen noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, mm. toisen turvallisuudesta huolehtimisen kaikissa tilanteissa. Opimme luottamaan harjoitustovereihimme, uskomme sanamukaisesti henkemme heidän käsiinsä luottaen siihen, että he pitävät huolen meistä harjoituksen kaikissa vaiheissa samoin kuin itse pidämme heistä huolta. Tässä toteutuu sanantarkasti tuttu moraalinen ohje 'kohdelkaa toisianne niin kuin toivotte heidän kohtelevan teitä'. Yhdessä opitaan, kumpikin aina välillä sekä tekijän, torin, että vastaanottajan eli uken roolissa. Huomaamme varsin pian, että ellei toinen noudata yhteisiä harjoitussääntöjä, ei kumpikaan pysty kunnolla oppimaan. Mitä useampi osaa harjoitella kunnolla, sen paremmat mahdollisuudet on jokaisella harjoitella täysipainoisesti ja oppia lisää. kukaan ei voi oppia judoa ilman harjoituskavereiden apua ja tukea, ja kun itse autat muita, hyötyvät kaikki. Sama pätee seuratyön osalta, mitä useampi haluaa auttaa toisiaan, sen parempaa ja vilkkaampaa on toiminta. Yhteinen hyvä onkin judon lopullinen päämäärä!

Harjoitteen jälkeen oikaistaan asu ja rauhoitetaan mieli ennen kuin kiitetään harjoituskaveria, jälleen kumartamalla, yhteisymmärryksessä.

Erilaisten harjoitusmuotojen kautta kehittyy keskittymiskyky ja päättäväisyys, peräänantamattomuus ja tavoitteellisuus, ja kilpailemalla kehitetään lisäksi myös ottelustrategiaa ja -taktiikkaa. Opimme taistelemaan ahtaan paikan kammoa vastaan, keskittämään kaikki voimamme oikeaan paikkaan ja ennakoimaan sekä hyödyntämään muiden liikkeet. Voitamme pelkomme pudota kovalle matolle, saada erilaisia kolhuja, tehdä virheitä ja epäonnistua. On uskallettava kokeilla uusia liikkeitä, ennakkoluulottomasti, myös vahvempaa ja kokeneempaa vastaan.

Jokaisen onnistumisen myötä kasvaa usko omiin mahdollisuuksiin, eikä tämä itsetunto murene matolla tapahtuvista vastoinkäymisistä₇ sillä jokainen löytää aina itseään taitavamman, tai tekee joskus virheen, jolloin kokemattomampikin pystyy yllättämään hänet. Tällaiset pudotukset maan pinnalle ovat tervetulleita muistutuksia kaiken katoavaisuudesta. Voimalla ja nopeudella pärjää jonkin aikaa, mutta taitojen ja mielen hiominen voi sen sijaan jatkua vaikka loppuelämän ajan.

Kokeneempien judokoiden kuuluu aina auttaa nuorempiaan, ja vaikka osa opetuksesta kenties saadaan ns. kantapään kautta, eli tehdään paljon ukemia ja ollaan matossa altavastaajana, niin tämä samalla karaisee niin kehoa kuin mieltäkin! Fyysisen rasituksen sietokyky kasvaa vain rasittamalla kehoa sopivasti, mitään 'nojatuolikeinoa' tähän ei löydy. Samalla kehittyy myös sisu ja usko itseen; kyllä tämä kohta minultakin onnistuu. Vastaavasti kun itse olemme kokeneempana opettamassa, muistamme nöyränä ja kiitollisena kaikkia meitä opettaneita, ja pyrimme välittämään kaiken oppimamme eteenpäin.

Kaiken kasvun ja uuden oppimisen keskellä on kuitenkin myös tärkeätä säilyttää osa lapsivaiheen leikkimielisyydestä. Tämä korostuu erityisesti judossa, sillä mitä muuta onkaan aikuisten, kilpailuvaiheen jo ohittaneiden judoharrastajien harjoittelu, kuin nautinnollista pyörimistä ja peuhaamista matolla ja matossa. Liikunnan iloa parhaimmillaan, otollisen tilanteen luomista ja hetken hyödyntämistä parhaimmalla mahdollisella osaamallaan tavalla!

Judo sopii sellaisenaan varsin hyvin monien erityisryhmien liikuntamuodoksi. Se on turvallinen ja tarjoaa monipuolisen liikunnan lisäksi fyysisen kontaktin harjoitustovereihin. Judoa onkin hyvällä menestyksellä käytetty mm. kehitysvammaisten liikuntaterapiamuotona. Samoin se tarjoaa ohjatun ja turvallisen keinon ylivilkkaiden ja häiriköintiin taipuvien lasten liikuntatarpeiden purkamiseen. Tästä meillä on Suomessa erittäin hyviä kokemuksia monella eri taholla.

Judokan kasvu valkovöisestä aloittelijasta kokeneeksi mustaksi vyöksi pitää sisällään ihmisen kasvun lapsesta vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. Judon kautta saavutetut taidot edesauttavat hänen fyysistä ja henkistä hyvänoloa, mutta vielä tärkeämpää on häneen lähtemättömästi iskostunut yhteisen hyvän periaate, pyrkimys ottaa vastuuta paitsi itsestään myös muista, ja toimia yhteistä hyvää silmälläpitäen. Tämä on kasvamista ihmisenä.