Syksyinen luonto oli kauneimmillaan kun täysi tusina Hontai Judon jatkokurssilaisia vietti mukavan erähenkisen viikonlopun Nuuksion maastoissa. Tavoitteena oli tutustuttaa nuoret judokat paremmin toisiinsa tatamin ulkopuolella, jutella tulevista asioista ja samalla oppia hieman sekä retkeilyn perusasioista että kiipeilyn ja laskeutumisen alkeista. Mukana olivat Joona, Iiro, Eemi, Tuomas, Lari, Pyry, Jiri, Otto-Ville ja Markus sekä tytöistä Anniina, Jeena ja Sonja. Vetäjinä toimivat Satu ja Staffan oivana apunaan Sixten, Laitisen ja Rissasen Markut sekä Visa Luhtanen.
Ensimmäinen oppi saatiin varmaankin jo heti kun autot purettiin ulkoilualueen reunalla ja lähdettiin marssimaan kohti leiripaikkaa: varusteet on paljon helpompi kantaa asianmukaisessa repussa kun erillisissä kasseissa ja nyyteissä. Olihan varusteluettelossa nimenomaan lukenut että reppuun pakataan ... ja siinä oli myös maininta repun lainausmahdollisuudesta ;-) Onneksi matka ei ollut kovin pitkä, polku oli hyvä ja hankalimpien kohtien ohi pääsi pitkospuita pitkin!
Leiripaikalla oli sitten edessä puolijoukkueteltan pystytys, joka kylläkin kesti hieman pidempään kuin ehkä joidenkin armeijanaikaisten juttujen perusteella olisi voinut odottaa. Kun teltta oli pystyssä ja kaminakin oli saatu paikalleen, oli jo ensimmäisen ruokailun aika. Staffan perehdytti nuoret Trangia-retkikeittimien saloihin, ja sitten ei kun hernekeittoa lämmittämään sekä teetä keittämään kolmen hengen porukoissa. Voileivät ja mehutkin tekivät kauppansa auringon hitaasti lipuessa lännessä kohti horisonttia.
Ruokailun ja jälkien korjaamisen jälkeen oli vuorossa erilaisten asioiden etsiminen/tunnistaminen luonnosta, ja sen jälkeen pieni solmukoulu, jossa harjoiteltiin liukumattoman silmukan eli paalusolmun tekemistä esimerkiksi pelastusköyden päähän. Perusmuodon lisäksi kokeiltiin myös saman solmun tekoa yhdellä kädellä irrottamatta otetta köydestä, mutta tätä saadaan vielä harjoitella lisää jatkossa! Lopuksi kokeiltiin itse tehdyn silmukan kestävyyttä pienellä köysiradalla.
Illan mittaan valmistettiin myös Visan opastuksella puurolusikkaa puupalikasta kovertaen hehkuvan kekäleen avulla sekä puukolla vuollen. Luonnon jo pimennyttyä lähdettiin pienissä ryhmissä etsimään metsään piiloitettuja heijastimia. Huomattiin, että ei pimeässä metsässä ole mitään pelkäämistä, ja samalla opittin hahmottamaan ympäristö hieman eri tavalla kuin päivällä silmän kantaessa pidemmälle. Nuotion äärellä kului vielä pitkät tovit teetä keitettäessä ja makkaraa paistettaessa sekä menneistä ja tulevista juteltaessa, kunnes kellon vähitellen lähestyessä puolta yötä oli aika paneutua yöpuulle. Kipinämikkovuoroja ei lämpimän sään takia tarvittu lainkaan, joten yö saatiin nukkua rauhassa.
Aamu valkeni kuulaana joskin hieman koleana. Porukka heräsi jo ennen seitsemää kaminan mukavaan kohinaan; Visa oli virittänyt siihen tulen jo kuuden maissa, joten teltassa oli mukavan lämmintä eikä makuupussiin tarvinnut jäädä. Aamiainen valmistettiin tietenkin itse Trangialla pienissä ryhmissä, ja sitten oli vuorossa lyhyt kertaus ilmansuunnista ja kompassista ennenkuin nelihenkiset ryhmät lähtivät kiertämään pientä suunnistusrataa järven ympäri.
Kiipeilyohjaajien Kaislin ja Marin johdolla perehdyttiin pienen liukkaan jyrkänteen kiipeämiseen yläköysivarmistuksella ja myöhemmin myös saman jyrkänteen laskeutumiseen. Siinä tulivat tutuiksi valjaat, kypärät ja köydet sekä kunnolliset varmistukset. Moni nuori yllättyi itsekin huomatessaan uskaltavansa jättäytyä köyden varaan jyrkän pudotuksen reunalla.
Ohjaajien kannalta retki sujui kaikin puolin hienosti, ja mukana olleet kaksi Markkua sekä Visa tulivat kaikille nuorille tutuiksi osallistuessaan ohjaajina ja auttajina toimintaan. Nuoret viihtyivät koko ajan ja muutamat esittivät tosissaan haluavansa jäädä vielä toiseksikin yöksi metsään. Tällä kertaa siihen ei ollut mahdollisuutta, mutta tilaisuuksia tällaiseen tulee kyllä jatkossakin.
