Hontai Judo ry
Staffan Lindgren
TIEDOTE 14.5.2010

 


Hontai Judon seuraleiri Kukonnotkossa 13.-14.5.2010
Hontai Judon järjestyksessä 18. kevätleiri pidettiin perinteisesti Helatorstaina ja perjantaina, paikkana tällä kertaa Kukonnotko Heinolan Lusissa. Leiri alkoi torstai aamulla, kun pitkä autokaravaani suuntasi dojolta Heinolaan, jossa pidettiin yhteisharjoitus Heinolan Judoseuran kanssa heidän hienolla dojollaan jäähallin kellarisssa. Tatami tosin tuntui aluksi kovalta, mutta se unohtui pian kun 50 judokaa temmelsi sillä samaan aikaan Staffanin ohjeiden mukaan. Lopussa isäntäseuran edustajat lupailivat jo ensi vuodeksi joustorakenteen tatamin alle;-) Kevätleirille osallistui judokoita alkaeen nuorten alkeisryhmästä aina varttuneisiin kuntojudokoihin, jotka ovat aloittaneet judon harrastuksen usein lastensa innoittamina. Niin harjoituksen kuin koko leirinkin tavoite on tutustuttaa porukka toisiinsa ja opettaa heidät luottamaan toisiinsa ja huomioimaan jokaisen erilaiset lähtökohdat. Kokeneimmat pääsevät näyttämään, että heille voidaan uskoa vastuuta nuoremmista ja kokemattomista, ja aloittelevat ovat vallan innoissaan kun pääsevät kosketuksiin kokeneempien kanssa.


Harjoituksen jälkeen jatkettiin matkaa kohti leiripaikkaa. Perillä Kukonnotkossa sujui majoittuminen ripeästi ja sitten olikin jo aika siirtyä ruokapöydän ääreen. Sopivan ruokatauon jälkeen oli vuorossa porukan tutustuttaminen toisiinsa erilaisin leikein ja samalla kerrattiin leirin säännöt. Ihanassa kesäsäässä vierähti aikaa mukavasti ennen kuin päästiin päivän päätehtäviin, korikiipeilyyn ja ongelmatehtävien parissa puuhailuun.

Korikiipeilypaikka rakennettiin viimeisen päälle tukevaksi ja ehdottoman vaakasuoraksi, mikä sitten näkyikin hyvissä tuloksissa. Kiipeilijöiden luotettavana varmistajana toimi Petri Savola ja taitavana korien heittäjänä Tuomas Konttinen. Korikiipeilyn suosio ja hyvät tulokset tosin venyttivät aikataulua reilusti, mutta nuoret osoittivat kiitettävää oma-aloitteellisuutta järjestämällä itselleen puuhaa pitkäksi venyvillä odotusajoilla.

Miten mahtaa naruhyppely onnistua?


Kaikki 28 koria saivat ladottua päällekkäin Marko Sundberg ja Tuuli Kuusisto.
Illan kruunasi sauna ja uinti sekä makkaranpaisto iltanuotiolla, jota ei lähiympäristössä pyörinyt ukkosmyräkkäkään pystynyt häiritsemään.

Seuraava aamu alkoi jaolla sekaryhmiin, jotka kukin kiersivät seitsemästä tehtävärastista muodostuneen radan. Tehtävissä oli tärkeintä oppia toimimaan yhdessä, kuunnella jokaisen mielipiteitä ja huolehtia siitä, että kaikki selvisivät joskus hankalistakin suorituksista. Vaikka rupeama venyi lähes kolmituntiseksi, jaksoivat kaikki mainiosti loppuun saakka. Sinä aikana ehtivät kaikki pystyttää palikkatornin, solmia itsensä merimiessolmuun , testata hoksottimiaan ja muistiaan, täyttää vuotava ämpäri, siirtää pyramidi, halata puita ja lajitella pallukat.

Lounaan jälkeen kasattiin pikaisesti kamat niin että ehdittiin vielä uimaan ennen kuin oli vuorossa soutu/melontaretki järven toiselle puolelle ja siellä perinteinen aarrejahti. Ainoa veteen pudonnut oli leirin maskottikoira Mimi, joka hiukan epäonnistui yrittäessään hypätä veneestä laiturille.